sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Stephen King: Liseyn tarina


Lisey ehti olla naimisissa Yhdysvaltojen tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluneen Scott Landonin kanssa 25 vuotta. Nyt Scottin kuolemasta on kulunut kaksi vuotta, ja Lisey alkaa viimein siivota miehensä työhuonetta. Hän joutuu vähitellen kohtaamaan muistonsa siitä osasta Scottin elämää jonka on mielessään piilottanut purppuranvärisen verhon taakse - Lumokuusta, Scottin toisesta todellisuudesta. Paikasta, josta hän sai inspiraationsa mutta joka oli myös vaarallinen. Liseystä alkaa tuntua kuin Scott olisi aavistanut kuolemansa jä jättänyt Liseylle vihjeitä jotka johdattavat hänet palaamaan muistoihinsa ja Lumokuuhun sekä kuulemaan lopulta sen mikä Scottilta jäi kertomatta.

Nuorempana luin Kingiä melko paljonkin mutta nyt monen vuoden ajalta on kokemusta vain Kuoleman käytävästä ja novellikokoelmasta Maantievirus matkalla pohjoiseen. Ensinmainitun olen kyllä lukenut useampaankin kertaan, se on yksi suosikkikirjoistani. Useimmat uudemmat tuotokset on kuitenkin tullut sivuutettua ja niin olisi varmasti käynyt tällekin ellen olisi saanut tätä lahjaksi. Onneksi sain!

Tarina tuntuu lähtevän liikkeelle vähän hitaasti, sekavastikin, mutta loppuun päästyäni totesin pitäneeni siitä paljon. Samoin kävi Kingin kirjoitustyylin kanssa; ensin ärsytti, pian jo ihastutti. Teksti on rikasta ja runsasta. Kääntäjäkin on saanut kaivella sanavaraston laaria isolla lapiolla ja keksiä vähän uuttakin.

En oikein tiennyt takakannen perusteella, olisiko odotettavissa kauhua vai jotain aivan muuta. Lähinnä kirja oli yliluonnollisuudella höystetty rakkaustarina, vain ripaus kauhua mausteenaan. Mutta tuo odotuksettomuus jäi mieleen jotenkin virkistävänä; tuntui kuin olisin lukenut kirjaa vähän normaalia avoimemmin mielin. Ei varmasti olisi pahitteeksi lukea useamminkin jonkun muun valitsemaa kirjaa josta ei tiedä juuri mitään, se saattaisi avata aivan uusia maailmoja.

Liseyn tarinalle vielä bonuspisteitä siitä, että kansipapereiden alta löytyy ihan jotain muuta kuin se ainainen nuivan yksivärinen pahvi! :)

Ensimmäinen lause: Kuuluisien kirjailijoiden puolisot ovat julkisuuden silmissä lähes näkymättömiä, ja Lisey Landon jos kuka tiesi sen.

Englanninkielinen alkuteos: Lisey's Story (2006)


Kustantaja Tammi 2008, suom. Ilkka Rekiaro, 541 s.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

William Brodrick: Sovituksen hinta



Entinen ss-upseeri Eduard Schwermann on elänyt 50 vuotta rauhassa salanimen turvin, mutta nyt häntä etsitään sotarikoksista epäiltynä. Hän saapuu suffolkilaiseen Larkwoodin luostariin vaatimaan turvapaikkaa, asettaen luostarin väen hankalaan tilanteeseen.

Toisaalla vanha nainen, Agnes, näkee uutisissa Schwermannin kasvot jotka ovat menneisyydestä tutut. Sairaus hivuttaa Agnesia hitaasti kohti kuolemaa ja hän tietää, että hänen on aika kertoa pojantyttärelleen Lucylle siitä osasta menneisyyttään josta hän ennen on vaiennut. Toisen maailmasodan aikana hän kuului ryhmään, joka salakuljetti juutalaislapsia turvaan miehitetystä Pariisista. Ryhmä kuitenkin paljastui, ja sen paljastaja oli Eduard Schwermann.

Useampikin henkilö alkaa selvitellä, mitä sodan aikana oikein tapahtui. Missä on Schwermannin rikostoveri joka pakeni Ranskasta hänen kanssaan? Kuka todellisuudessa on syyllinen ja toteutuuko oikeus? Kuka oikeastaan pelasti ja kuka pelastui? Juonen haarojen yhdistyessä totuus alkaa pala palalta muotoutua.

Henkilöitä oli melko paljon, ja välillä piti miettiä että kuka oikein tiesikään siitä ja siitä asiasta ja keille muille hän siitä oli jo kertonut. Kokonaiskuva pysyi kuitenkin selkeänä ja kirja vei hyvin mukanaan, pakottaen välillä jättämään yöunet turhan lyhyiksi. :)

Tarina on vaikuttava, mutta suhtaudun sen loppuun ristiriitaisesti. Se on täydellinen, sanoo naiivi minä. Se on aivan liian täydellinen ollakseen uskottava, sanoo kriittisempi minä. Ehkä Brodrick kirjoitti siitä liian täydellisen koska romaani on hänelle hyvin henkilökohtainen? Hänen äitinsä joutui vankilaan ollessaan salakuljettamassa juutalaista lasta pois Hollannista ja kuoli myöhemmin samaan, Agnesin sairastamaan tautiin. Brodrick itse on ollut niin munkki kuin asianajajakin, samoin kuin eräs romaanin keskeisistä henkilöistä.

Tavalliselta, kiltiltä papparaiselta näyttävän Scwermannin oikeudenkäynnin yhteydessä mieleeni tuli välillä eräs toinen kirja jota haluan suositella: Slavenka Drakulićin Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. Drakulić seuraa Srebrenican joukkomurhaajien oikeudenkäyntejä ja yrittää selvittää, ovatko he hirviöitä vai aivan tavallisia ihmisiä joista tilaisuus tai pakko teki sotarikollisia. Erittäin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää!

Ensimmäinen lause: "Olen elänyt yötä päivää hautojen lomassa ja satuttanut itseni kiviin", Agnes vastasi hiljaisella äänellä, penkoen muistinsa lokeroita.


Englanninkielinen alkuteos: The Sixth Lamentation (2003)


Kustantaja Bazar 2007, suom. Tarmo Haarala, 429 s.