lauantai 11. heinäkuuta 2009

Markus Zusak: Kirjavaras


Sain Kirjavarkaan luettua jo joskus viikko sitten mutta olen tullut lykänneeksi siitä kirjoittamista; jostain syystä tuntuu etten osaa sanoa siitä oikein mitään. Kirjaa itseään ei todellakaan voi mitäänsanomattomuudesta moittia mutta en saa sen herättämiä ajatuksia järjestykseen edes omassa päässäni, niiden tekstiksi saattamisesta puhumattakaan.

Kirja on ollut sen verran paljon esillä että idea lienee monille tuttu: kertojana toimiva kuolema kohtaa Natsi-Saksassa asuvan Liesel-tytön ensimmäisen kerran saapuessaan noutamaan tämän pienen veljen sielua, ja veljen hautajaisissa Liesel varastaa myös ensimmäisen kirjansa. Myöhemmin kirjoja kertyy lisää, ja sanojen mahdin tunteva Liesel lukee niitä paitsi itsekseen, myös kellarissa piileskelevän juutalaisen ja pommisuojaan kokoontuvien naapurien lohduksi ja iloksi. Aina kiireinen kuolema säilyttää muutamien ihmisten tarinoita mielessään jaksaakseen itse, ja Lieselin tarinasta tulee yksi niistä.

Olin lukenut Kirjavarkaasta etukäteen niin paljon kehuja että pelkäsin sen osoittautuvan lieväksi pettymykseksi liian suurien odotusteni vuoksi. Ehkä joskus alkupuoliskolla saattoi siltä tuntuakin, mutta ei enää nyt, jälkeenpäin. Juuri äsken kirjaa muutaman sivun verran selaillessani olin hetkessä taas täysillä sen maailmassa.

Kuoleman käyttäminen kertojana oli hyvä ratkaisu: pidin sen olemuksesta ja kerrontatavasta ja se toi välillä tapahtumiin myös kiinnostavia näkökulmia. Kaiken kaikkiaan Kirjavaras on erinomainen, vaikuttava, mieleenpainuva tarina!

Ensimmäinen lause: Ensin värit.


Englanninkielinen alkuteos: The Book Thief (2005)


Kustantaja Otava 2008, suom. Pirkko Biström, 556 s.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen ensimmäinen lause! Ehkä tämäkin tulee jossain välissä luettua. Olen vierastanut sitä samoista syistä: kirja on ollut suorastaan liikaa esillä - toisaalta siitä on mennyt siksi maku, toisaalta sen takia sen olettaisi olevan poikkeuksellisen hyvä. Sinun arviosi perusteella vaikuttaa kuitenkin hyvinkin luettavalta kirjalta. :)

    VastaaPoista
  2. Oikeastaan tuo "hyvinkin luettava kirja" on aika osuva arvio. :) Oli se hyvä, mutta ihan pikkuriikkisen silti kaihertaa se ettei se ollut aivan NIIN hyvä kuin ennakko-odotuksissani, kuten paljon hehkutettujen kirjojen kohdalla välillä käy.

    VastaaPoista
  3. Mulla on tämä kirja loppusuoralla, ja vaikka kirja onkin ollut hyvä, jonkinlainen pettymys on kuitenkin minullakin päällimmäinen tunne. Ehkä se sitten johtuu siitä, että tätä kirjaa on hehkutettu niin paljon ja odotin siksi tältä liikoja.

    VastaaPoista
  4. Nyt kun omasta lukemisestani on jo aikaa, kirja ei enää muistu mieleen pettymyksenä vaan enemmänkin kehujensa arvoisena. Olen huomannut että näin on käynyt ennenkin kirjoille joihin olen ensin pettynyt samasta syystä. Onhan se kiva että osaa edes jälkeenpäin arvostaa mutta ihan mielelläni nauttisin kirjasta kunnolla myös sitä lukiessani! :)

    VastaaPoista