sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Philippe Claudel: Harmaat sielut


Hyytävän kylmänä joulukuisena aamuna 1917, ranskalaisessa pikkukaupungissa johon ensimmäisen maailmansodan pauhu kantautuu rintamalinjalta kukkuloiden takaa, kanavasta löydetään 10-vuotiaan tytön ruumis. Tyttö on Belle de jour, ravintolanpitäjä Bourrachen kolmesta tyttärestä nuorin ja kaunein. Murhasta tuomitaan kaksi sotilaskarkuria, mutta totuus on kenties aivan toinen.

Tytön kuolema sekoittuu muiden tragedioihin; kertojana toimivan entisen poliisin, synkeän syyttäjä Destinatin ja hymyilevän nuoren opettajattaren Lysia Verhareinen. Juoni tuntui lukiessani välillä hajanaiselta ja mietin, mikä oikein on tarinan pääasia, tytön murha vai jokin muu. Lopulta kai kaikki mainitut, toisiinsa vaikuttaen ja lomittuen.

Harmaat sielut on tyylikäs, surumielinen kirja täynnä ihmisten kohtaloita, niin päähenkilöiden kuin monien muidenkin. Heti kirjan loputtua siitä jäi paha maku koska kertoja paljasti muutamaa sivua aiemmin tehneensä jotain mitä en voi hyväksyä, mutta nyt, vähän myöhemmin, se peittyy ajatuksissani hienon kokonaisuuden alle. Claudelin tämänvuotinen uutuus Varjojen raportti menee ehdottomasti lukulistalle!

Ensimmäinen lause: On vaikea päättää mistä aloittaa.

Ranskankielinen alkuteos: Les âmes grises (2003)

Kustantaja Otava 2006, suom. Ville Keynäs, 215 s.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Harlan Coben: Ei sanaakaan


David Beckin vaimon Elizabethin uskotaan joutuneen kahdeksan vuotta sitten sarjamurhaajan uhriksi, mutta nyt David saa viestin joka herättää toivon siitä että Elizabeth on ehkä sittenkin elossa. Samaan aikaan uudet todisteet saavat FBI:n epäilemään Davidia itseään murhaajaksi ja soppaan sekaantuu vielä yksi taho joka haluaa vaientaa kaikki jotka asiasta jotain tietävät.

Cobenilta aiemmin lukemani Sillä tiellään on hyvin samantyylinen kuin tämä: joku on kateissa ja todennäköisesti kuollut mutta jospa sittenkin olisi elossa, poliisi epäilee päähenkilöä, hommaan sekaantuu iso määrä ihmisiä ja kaikilla on jotain salattavaa. No, ainakaan näiden kahden jäljiltä kaavamaisuus ei vielä ärsytä ja todennäköisesti tulen lukemaan Cobenia lisääkin. Vaikkeivät nämä hänen trillerinsä mitään elämää suurempia lukukokemuksia olekaan, niin vauhdikkaan viihdyttäviä kyllä!

Ensimmäinen lause: Olisi pitänyt kuulua edes hämärä kuiskaus tuulessa.

Englanninkielinen alkuteos: Tell No One (2001)

Kustantaja WSOY 2004, suom. Jukka Jääskeläinen, 335 s.

J.M. Coetzee: Häpeäpaalu


Viisikymppinen kapkaupunkilainen kirjallisuuden professori David Lurie pyrkii suhteeseen vastahakoisen opiskelijatytön kanssa ja päätyy erotetuksi yliopistosta. Hän lähtee tyttärensä Lucyn luo maaseudulle jossa mustat ja valkoiset elävät rinnan mutta voimasuhteet ovat apartheidin jälkeen muuttuneet.

Ei olisi pitänyt käydä lukemassa uudelleen Reeta Karoliinan erinomaista arviota Häpeäpaalusta ennen omani kirjoittamista. (http://kirjani.vuodatus.net/blog/2054906/hapeapaalu/) Olen nimittäin kaikesta niin samaa mieltä että nyt tuntuu etten saa aikaiseksi ainuttakaan omaa lausetta! :)

Coetzee on nobelisti ja ensimmäinen kaksinkertainen Booker-voittaja, ja nämä tunnustukset ehdottomasti ansainnut. Olen lukenut häneltä aiemmin Michael K:n elämän, joka on hieno kirja samoin kuin Häpeäpaalukin. Jo sen jäljiltä mieleen jäi vahvasti tuo Reeta Karoliinankin tämän kirjan kohdalla mainitsema "tällaistakin elämää on" -ajatus. Kyllähän monet kirjat kertovat elämästä joka on aivan erilaista kuin omani, mutta jostain syystä Coetzeeta lukiessani se sukellus johonkin muuhun tuntuu erityisen vahvalta.

Ensimmäinen lause: Ikäisekseen mieheksi, 52-vuotiaaksi, eronneeksi, David on mielestään ratkaissut seksiongelman aika hyvin.

Englanninkielinen alkuteos: Disgrace (1999)

Kustantaja Otava 2000, suom. Seppo Loponen, 251 s.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Ville Ranta: Sade


Itse en voi kehuskella turhan laajalla sarjakuvatuntemuksella, ja tartuinkin tähän saamani vinkin perusteella. Ville Rannan sarjakuvaromaanissa kaupungin ylle asettuneista sadepilvistä lankeaa loppumaton sade, ja pikkuhiljaa rakennus toisensa jälkeen peittyy veteen. Jakop ja Annika asuvat kerrostalossa kaupungin korkeimmalla paikalla, käyvät suihkussa sateessa talon katolla ja tuskailevat sateen kärjistämiä parisuhdeongelmiaan. Hallituskin päätyy heidän taloonsa pitämään kokouksiaan.

Piirrosjäljessä pidin erityisesti Rannan käyttämistä kuvakulmista. Tarinassa oli paljon hyvää mutta se oli myös välillä vähän sekava. Kirja herätti joka tapauksessa kiinnostuksen Rannan muuhunkin tuotantoon ja sarjakuviin yleisemminkin!

Kustantaja Asema 2003, 185 s.

Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia


Tunnettu, nyt jo ikääntyvä death metal -muusikko Jude Coyne keräilee kaikenlaista makaaberia, ja kiinnostuu nähdessään netissä ilmoituksen myytävästä vanhan miehen haamusta. Juden ostettua sen hänelle toimitetaan sydämen muotoinen rasia ja sen sisällä kuolleen miehen puku, jonka mukana haamun luvataan saapuvan. Vaikka koko juttu tuntuu aluksi vitsiltä, haamu todella tulee - eikä se ole mukava vanha vaari vaan sillä on pahat mielessä.

Pidin kirjasta ennen kaikkea siksi, että viihdyin hyvin Juden ja hänen tyttöystävänsä Georgian seurassa. Kirja lähtee myös lähes saman tien vauhdikkaasti liikkeelle eikä liiallisia suvantopaikkoja ole myöhemminkään. Lisäksi, pätkittäin lukemaan ehtivänä vikkelän pikkupojan äitinä arvostan lyhyitä lukuja! :)

Kirja oli perushyvää kauhua, ei mitenkään hirmuisen pelottava, paitsi silloin kun luin sitä aamuviideltä ennen töihin lähtöä ja jouduin sen jälkeen menemään itse ulos pimeään autokatokseen. Hill on hyvinkin kehityskelpoinen kauhukirjailija, mielestäni hänen tyylissään on jotain raikasta. Novellikokoelma Bobby Conroy palaa kuolleista menee ehdottomasti lukulistalle!

Ensimmäinen lause: Judella oli yksityinen kokoelma.

Englanninkielinen alkuteos: Heart-Shaped Box (2007)

Kustantaja Tammi 2008, suom. Kari Salminen, 392 s.

perjantai 2. lokakuuta 2009

Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1


Mma Ramotswea on niin paljon kehuttu, että täytyihän sarjaan tutustua. Tässä sarjan aloitusosassa Mma Ramotswe perustaa etsivätoimistonsa ja ratkaisee ensimmäiset tapauksensa.

No, ei musta nyt ihan fania tullut, lähinnä laittaisin tämän kategoriaan "ihan kiva". Onhan kirjan leppoisuudessa viehätyksensä mutta en tiedä kuinka moneen osaan se jaksaisi mielenkiintoani kantaa. Osasin kyllä odottaakin tätä mielipidettä itseltäni, sillä leppoisuus ei yleensäkään ole kohdallani mikään myyntivaltti. Löydän kyseistä ominaisuutta tarpeeksi itsestäni, joten sitä ei tarvitse enää kirjoista etsiä. :)

Ensimmäinen lause: Mma Ramotswella oli etsivätoimisto Afrikassa, Kgale Hillin juurella.

Englanninkielinen alkuteos: The No 1 Ladies' Detective Agency (1998)

Kustantaja Otava 2003, suom. Jaakko Kankaanpää, 302 s.