keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Keväthoukutuksia, osa 2

Vähän uutuuksia taas lukulistan jatkoksi:

Karisto
  • L. M. Montgomery: Sininen linna
LIKE
  • Aslam Nadeem: Elävältä haudatut
  • Ross Wynne-Jones: Sade lankeaa
  • Nicholas D. Kristof & Sheryl WuDunn: Puolikas taivasta
WSOY
  • Lisa Genova: Edelleen Alice
  • Dan Brown: Kadonnut symboli (vaikka en tätä ihan kevätuutuudeksi laskekaan kun ilmestyi jo ennen joulua :))
Minerva
  • Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa
Teos
  • Teemu Kupiainen (teksti) & Stefan Bremer (kuvat): Viulunsoittaja kadulla

Karisto
LIKE
WSOY
Minerva
Teos

Uutuustietoja myös mm. näillä kustantajilla:

Nemo
Johnny Kniga
Atena

Fred Vargas: Kuriton mies nurin

Adamsberg-dekkarisarjan toisessa osassa lampaita raateleva susi herättää pelkoa ja vihaa maaseudulla. Kun susi saa ensimmäisen ihmisuhrinsa, aletaan puhua että asialla onkin ihmissusi - vai olisiko sittenkin ihan ihminen?

Vargas luo riemastuttavan vinoja henkilöitä ja heidän välistään vuorovaikutusta ja vahvistaa asemaansa suosikkidekkaristinani! Harmi että Adamsberg-sarjaa on suomennettu vähän epämääräisessä järjestyksessä.

Ensimmäinen lause: Tiistaina oli tapettu neljä lammasta Ventebrunen kylässä Alpeilla.


Ranskankielinen alkuteos: L'Homme à l'envers (1999)


Kustantaja Loisto/Gummerus 2007, 2. painos, suom. Marja Luoma, 376 s.

maanantai 25. tammikuuta 2010

J. M. Coetzee: Hämärän maat

Coetzeen esikoinen koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä yhdysvaltalainen Eugene Dawn tutkii Vietnamin sodan aikana psykologisen sodankäynnin keinoja vihollisen murtamiseen. Toinen sijoittuu 1760-luvulle, uudisraivaajien Etelä-Afrikkaan, jossa hollantilainen Jacobus Coetzee lähtee tutkimusretkelle hottentottien pariin.

Teemana on lännen asenne muita kansoja kohtaan. Kiinnostava aihe, ja kirjan alku sujuvine teksteineen vastasikin korkeahkoja odotuksiani, mutta valitettavasti kävi niin, että mielenkiintoni katosi melko pian ja pilkahteli sen jälkeen esiin vain satunnaisesti. Liikaa jaarittelua. Lukeminen meni melkoiseksi harppomiseksi, ja oikeastaan olin jättämättä kirjaa kesken vain kunnioituksesta muita Coetzeelta lukemiani, hienoja kirjoja kohtaan.

Uskon kyllä, että joku muu saattaa pitää tätäkin hienona kirjana, mutta mua varten tämä ei ollut!

Ensimmäinen lause: Nimeni on Eugene Dawn.


Englanninkielinen alkuteos: Dusklands (1974)


Kustantaja Otava 2007, suom. Seppo Loponen, 205 s.

lauantai 23. tammikuuta 2010

Ali Shaw: The Girl with Glass Feet

EDIT: Ilmestynyt suomeksi Atenan kustantamana vuonna 2011 nimellä Tyttö joka muuttui lasiksi.

Ohessa näette hyllyni kenties kauneimman kirjankannen! Se teiltä valitettavasti jää näkemättä, että sivuissa on kiiltävän hopeiset reunat. :)

Mutta tärkeintä on tietysti se, että myös sisältö on taianomaisen kaunis. St Hauda's Landin saarilla tapahtuu asioita joista vain harvat tietävät: metsissä kulkee olento joka muuttaa valkoiseksi kaiken mihin katsoo, syrjäisessä mökissä asuu mies joka huolehtii oudoista pikku eläimistä - ja toisinaan joku alkaa muuttua lasiksi.

Niin on käynyt myös saarilla vierailleelle Ida Maclairdille, joka palaa etsimään miestä jonka uskoo tietävän parannuskeinon. Hän tapaa erakkoluonteisen, sulkeutuneen Midas Crookin joka vastoin odotuksiaan huomaa alkavansa rakastua. Midas tarvitsee aikaa voittaakseen läheisyyden pelkonsa, mutta sitä heillä ei ehkä ole koska lasi Idan jaloissa kasvaa koko ajan ylöspäin.

Tarina on siis kaunis, ja pidin siitä. Silti viimeinen silaus lumouksesta jäi puuttumaan; olisin halunnut uppoutua vielä paljon syvemmälle paikan erikoisuuteen. Jotkut juonen elementit, jotka olivat kyllä kiehtovia, tuntuivat myös jäävän lopulta melko irrallisiksi kokonaisuudesta. Kehumiseen on kuitenkin enemmän syytä kuin moittimiseen!

Lukemistani häiritsi välillä se, että tekstin sanavarasto huiteli reippaasti omani yläpuolella, mutta voiko siitä nyt sitten kirjailijaa syyttää? :) Shaw, jonka esikoisromaani tämä on, on muuten syntynyt 1982. Harvemmin saan lukea oman sukupolveni tuotantoa!

Ensimmäinen lause: That winter there were reports in the newspaper of an iceberg the shape of a galleon floating in creaking majesty past St Hauda's Land's cliffs, of a snuffling hog leading lost hill-walkers out of the crags beneath Lomdendol Tor, of a dumbfounded ornithologist counting five albino crows in a flock of two hundred.


Kustantaja Atlantic Books 2009, 292 s.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Pikapaloja

Miniesittelyjä ennen bloggauksen aloittamista lukemistani kirjoista, joita haluan mainostaa! :)


Susan Vreeland: Sininen neito

Girl in Hyacinth Blue, WSOY 1999, 196 s.

Matematiikanopettaja Corneliuksella on aarre: siniasuista tyttöä esittävä maalaus, jonka hän sanoo olevan aito Vermeer. Mutta miten on mahdollista, että teos on pysynyt täysin tuntemattomana?
Kirja kulkee ajassa taaksepäin paljastaen taulun vaiheet omistaja omistajalta, kunnes päädytään taiteilijan kotiin ja tavataan sininen neito itse. Tämän lukemisesta on sen verran aikaa että muistan vain pitäneeni kirjasta mutta en osaa eritellä miksi - käykää siis lukemassa Teresitan arvio! :)



Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho

La pell freda, WSOY 2006, 220 s.

Menneisyyttään pakeneva nuori mies lähtee sääaseman hoitajaksi eristyneelle, lähellä Etelämannerta sijaitsevalle saarelle. Perillä mistään ei löydy hänen edeltäjäänsä, ainoastaan majakanvartija joka ei tunnu ymmärtävän maailmasta mitään. Mies jää saarelle laivan lähtiessä pois mutta jo ensimmäisenä yönä hänelle selviää, että hänen henkeään uhkaa jokin, miltä majakanvartijakin on joutunut suojautumaan. Erikoinen, luokittelua kaihtava tarina josta päällimmäiseksi jäi mieleen yllätys - vaikken oikein tiennytkään mitä olisin kirjalta etukäteen odottanut niin silti se oli jotain muuta!


Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi

LIKE 2003, 134 s.

Runomuotoinen, miehen näkökulmasta kirjoitettu kertomus erään parisuhteen päättymisestä. Rakastan Kotron tapaa leikitellä sanoilla ja niiden merkityksillä ja suosittelen, suorastaan tyrkytän kirjaa niillekin jotka eivät yleensä runoja lue!!!


Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka

Snow Flower and the Secret Fan, WSOY 2006, 410 s.

1800-luvun Kiinassa maanviljelijän tytärtä Liljaa odottaa korkea-arvoinen avioliitto poikkeuksellisen kauniisti sidottujen jalkojen vuoksi. Lilja solmii myös laotong-suhteen, elinikäisen ystävyyden, varakkaan perheen tyttären Lumikukan kanssa. Vuosikaudet tytöt kirjaavat elämänsä iloja ja suruja salaiseen viuhkaansa vain naisten osaamalla nu shu -kirjoituksella, kunnes kohtalo vie heitä eri suuntiin ja väärinkäsitykset saavat yhteyden katkeamaan.

Tarina on todella kaunis ja vaikuttava! Kirjailija on tehnyt paljon taustatyötä ja kirjassa esiintyykin myös runsaasti tapoja ja rituaaleja joiden myötä pääsee hyvin sisään kulttuuriin.


Karin Fossum: Marraskuun neljännen vastainen yö

Natt til fjerde november, Johnny Kniga 2005, 194 s.

Marraskuun neljännen vastaisena yönä 17-vuotias Jonna, vanhempiensa Jonin ja Magnhildin ainoa lapsi, katoaa jäljettömiin. Kirja kertoo vanhempien tunteista ja ajatuksista seuraavan vuoden aikana, erityisesti ujon ja sulkeutuneen isän näkökulmasta. Fossumia on kehuttu hyväksi ihmismielen tuntijaksi ja kuvaajaksi - syystä!


Jatkoa seuraa myöhemmin! :)

lauantai 16. tammikuuta 2010

Yrsa Sigurðardóttir: Kolmas merkki



Reykjavikin yliopiston tiloista löytyy murhatun saksalaisopiskelijan, Harald Guntliebin, karmeassa kunnossa oleva ruumis. Poliisi uskoo löytäneensä syyllisen, mutta uhrin ökyrikas perhe ei ole tyytyväinen tutkimuksiin vaan palkkaa lakinainen Thóra Guðmundsdóttirin selvittämään asiaa yhdessä perheen asiainhoitajan Matthew Reichin kanssa. Harald oli Islannissa tutkimassa noitavainoja ja jäljittämässä muinaista Noitavasaran, inkvisition käsikirjan, kappaletta. Liittyykö kuolema hänen tutkimuksiinsa?

Pidin Thórasta ja Matthewista ja kirjasta yleensäkin - hyvä, viihdyttävä dekkari ja bonuksena mielenkiintoista tietoa noitavainoista. Enköhän lue myöhemmin myös toisen Thóra-kirjan Joka toiselle kuoppaa kaivaa!

Ensimmäinen lause: Vahtimestari Tryggvi katseli hämmästyneenä ympärilleen.


Islanninkielinen alkuteos: Þriðja táknið (2005)


Kustantaja Otava 2007, suom. Tuomas Kauko, 384 s.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Bernhard Schlink: Neuvoton sukupolvi


Neuvoton sukupolvi sisältää seitsemän kertomusta - voisi kai niitä kutsua novelleiksikin mutta niissä on jotain epänovellimaista. Kertomus tuntuu paremmalta nimitykseltä.

Ja nimitysaiheesta jatkaakseni, en ymmärrä mistä kirjan suomenkielinen nimi on repäisty. En muista että missään kertomuksessa olisi puhuttu ohimennenkään neuvottomasta sukupolvesta, eikä nimi kuvaa mielestäni sen paremmin kokonaisuutta kuin mitään yksittäistä tarinaakaan. Alkuperäinen nimi Liebesflucten, "Rakkauden pakoja", sen sijaan tuo kokoelman hengen hyvin esiin.

Kertomuksissa leskimies saa tietää että hänen vaimollaan oli toinen mies, saksalais-juutalainen parisuhde ei suju ongelmitta ja taulun tyttöön rakastuminen hankaloittaa pojan elämää. Schlinkin monenlaisia ihmissuhteita kuvaavat tekstit ovat selkeitä ja hyvin kulkevia ja sisältävät välillä yllättäviä käänteitä. Niitä oli ilo lukea.

Suosikkini? Hankala valinta, mutta ehkä Sokeripapuja, jossa mies onnistuu järjestämään itsensä kolmen naisen loukkuun.

Saksankielinen alkuteos: Liebesfluchten (2000)

Kustantaja WSOY 2001, suom. Oili Suominen, 299 s.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Jeff Long: Helvetin sydän


Kirja on jatko-osa Helvetin piireille, jossa maan alta löytyi laaja tunneliverkosto julmine asukkaineen. Kymmenen vuotta sen tapahtumien jälkeen ihmiset luulevat olevansa turvassa, kunnes hadaalit tekevät kaappauksen joka saa vapaaehtoisten armeijan lähtemään niiden perään syvyyksiin. Maan alla odottaa kuitenkin myös jotain niitä suurempaa.

Helvetin sydäntä vaivasi ihan lievä jatko-osafiilis, sellainen että alkuperäinen kirja olisi kyllä pärjännyt ilman tätäkin. Suurimmaksi osaksi se oli silti samaa laatua kuin edeltäjänsäkin, ja olin saman tien koukussa lukemaan ryhtyessäni.

Ensimmäinen lause: Ike antoi periksi.

Englanninkielinen alkuteos: Deeper (2007)

Kustantaja LIKE 2009, 2. painos, suom. Einari Aaltonen, 462 s.

sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Yoko Ogawa: The Housekeeper and the Professor


(EDIT: Ilmestynyt suomeksi nimellä Professori ja taloudenhoitaja, Tammi 2016, suom. Antti Valkama)


Voisiko vuosi paremmin alkaa kuin näin loistavalla kirjalla!

Professori on ollut hankala asiakas taloudenhoitajia välittävälle toimistolle, sillä jo yhdeksän työntekijää on käynyt kokeilemassa tehtävää ennen kuin kirjan kertoja saa sen hoitaakseen. Ei professorissa muuta vikaa ole kuin se että hänellä on eräs ongelma: vuosien takaisen onnettomuuden ja aivovaurion vuoksi hänen muistinsa pysähtyy vuoteen 1975, sitä tuoreemmista tapahtumista hän muistaa aina vain viimeiset 80 minuuttia.

Vaikka professori siis tapaa taloudenhoitajansa joka aamu ensimmäistä kertaa, se ei estä kertojaa ja hänen poikaansa ystävystymästä professorin kanssa eikä professoria opettamasta heille matematiikan kauneutta ja numeroiden salaisuuksia.

Kuten kai tuli jo selväksi, pidin kirjasta todella paljon!! :) Itse tarina on kaunis ja kun itse pidän matematiikasta, myös sitä käsittelevät osuudet olivat kiehtovaa aivojumppaa ja muistin virkistystä. Taidan olla huono arvioimaan sitä, miltä kirja näyttää matematiikka-allergikon silmissä, mutta suosittelen joka tapauksessa erittäin lämpimästi!

Ensimmäinen lause: We called him the Professor.


Japaninkielinen alkuteos: Hakase no Aishita Suushiki (2003)


Kustantaja Harvill Secker 2009, engl. Stephen Snyder, 180 s.