torstai 16. joulukuuta 2010

Charles Dickens: Joululaulu

Lukupiirin toisena kirjana luettiin Charles Dickensin jouluista klassikkoa. Hyvä valinta, en tiedä olisinko muuten tullut tätä lukeneeksi!

Tarinaa ovat versioineet sen verran monet tahot että se lienee ainakin lähes kaikille suunnilleen tuttu. Erittäin kärttyinen, joulua humpuukina pitävä saituri Ebenezer Scrooge saa jouluyönä vieraikseen kolme henkeä, jotka vuorollaan näyttävät hänelle niin menneen, nykyisen kuin tulevankin joulun, antaen hänelle mahdollisuuden muuttaa tapansa.

Lukupiirin keskustelussa jo kerroinkin mielipiteeni. Pidin kirjasta, ankeista asioista huolimatta koin sen olevan hyvän mielen tarina. En ole mikään ihan kauhean jouluinen ihminen, mutta kyllä tästä joulumieltä irtosi. :)

Yllätyin siitä kuinka nopeasti Scroogen mieli muuttui hänen lähdettyään ensimmäisen hengen kanssa matkaan. Olisi ollut kiinnostavampaa seurata vastaanhangoittelun hiljalleen tapahtuvaa murtumista. Pienet moitteet Dickensille myös siitä, että välillä joitakin asioita selostettiin turhan pitkään. Kokonaisuudessaan kuitenkin hyvä paketti, jota on helppo suositella joulunajan lukemiseksi!

Ensimmäinen lause: Ensinnäkin Marley oli kuollut.


Englanninkielinen alkuteos: A Christmas Carol, in Prose: Being a Ghost Story of Christmas (1843)


Kustantaja Basam Books 2006, 2. painos, (julkaistu aiemmin suomeksi useilla muilla nimillä), suom. Tero Valkonen, 111 s.

2 kommenttia:

  1. Tämä oli yksi lapsuuden ajan lempikirjoistani <3. Erityisesti äkäinen, vanha saituri oli ja on edelleen yksi kaikkien aikojen lempihahmoistani kirjallisuudessa :).

    Mukavaa jouluodotusta,
    t. Aamunkajo

    VastaaPoista
  2. Scrooge on kyllä mieleenpainuva hahmo! Mukavaa joulunodotusta samoin sinulle, ei ole enää montaa yötä! :)

    VastaaPoista