sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Paljastuksia


Sain tämän tunnustuksen sekä Ammalta että Emilieltä, suuret kiitokset molemmille!! :)

Asiaan kuuluu kertoa seitsemän asiaa itsestä. Monenlaista olenkin jo kertonut aiemmissa haasteissa mutta enköhän tähänkin jotain keksi!


1. Lähitulevaisuudessa olisi tarkoitus viimein hoitaa loppuun vuosikausia roikkuneet elintarviketekniikan insinöörin opinnot. Tuli mentyä töihin silloin kun olisi pitänyt tehdä päättötyötä ja sitten se vaan...jäi. Motivaatiota vähensi sekin että totesin oikeasti pitäväni ruumiillisesta työstä.

2. Olen puoliaktiivinen keräilijäluonne, jonka mielenkiinnon vangitsee kausittain milloin mikäkin, viime aikoina varsinkin norsut. :) En ole oikein kiinnostunut keräämään mistään asiasta mitään täydellistä sarjaa, vaan viehätyn enemmän sellaisista jutuista joista voi löytää käytännössä loputtomasti eri variaatioita.

3. Meikkaan harvoin, vain muutaman kerran vuodessa. En jaksa vaivautua, ja olen ihan tyytyväinen naamaani muutenkin. :) Onneksi työpaikallekaan ei tarvitse laittautua.

4. Mitään kauheaa kaahailua en harrasta, mutta lievästi raskas kaasujalkani kyllä on. Ja nyt pitäisi selvitä elokuuhun asti ilman sakkoja ettei vaan mene kortti...!!!

5. Kävin juuri kesken tämän listan laatimisen rakentamassa ison junaradan. Kyllä on kivaa kun äitikin saa hyvän tekosyyn leikkiä... :)

6. Eläisin mielelläni monenlaisten lemmikkieläinten ympäröimänä - jos joku muu vain kävisi siivoamassa häkit ym. Nykyisten lemmikkien eli kissan ja koiran hoito on tällaisen laiskurin sietokyvyn rajoissa.

7. Ainakin pari muutakin on sanonut tämän: Nukun liian vähän. Järjen ääni hukkuu turhan usein mielenkiintoisempien asioiden alle! :) Esimerkiksi usein, kun tulen iltavuorosta kotiin puoli kahdeltatoista, on ihan pakko lukea vähän vaikka tiedänkin että poika saattaa hyvinkin ilmoittaa kuudelta että nyt herätään!

Tunnustuksen ansaitsevia bloggaajia on paljon ja monet ovat tämän jo saaneetkin - tahdon jakaa tämän tällä kertaa eteenpäin Naakulle ja Ahmulle!

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Minihaaste 1/11: Viimeinkin

Monissa blogeissa on käynnistelty mielenkiintoisia lukuhaasteita, ja olen miettinyt jotain omaakin. Koska en osaa valita yhtä aihetta, avaan sarjan kahden kuukauden välein vaihtuvia minihaasteita! :)

Ajatuksena on lukea yksi kirja kulloinkin annetusta aiheesta. (Saa toki lukea useammankin!) Aiheet tulevat todennäköisesti olemaan varsin sekalaisia, sellaisia mitä milloinkin sattuu päähäni pälkähtämään.

Lukuaikaa on siis aina kaksi kuukautta - halusin tehdä tästä aika kevyen jutun, niin että varmasti ehdin itsekin osallistua omiin haasteisiini! :D Tämä ensimmäinen pätkä on nyt lyhyempi koska nimeän tämän tammi-helmikuun haasteeksi, niin että homma menee vuoden mittaan tasan. Mutta eipä noita aikarajoja tarvitse niin tarkkaan tuijottaa - myöhästymisestä ei sakoteta!!

Minihaaste 1/11 on nimeltään


Viimeinkin

ja tehtäväsi on tässä:

 
Lue jokin kirja kirjailijalta, jota sinulle on toistuvasti suositeltu tai johon olet jo pitkään halunnut tutustua, mutta jolta et ole vielä ehtinyt lukea mitään.

Luettuasi kirjan esittele/arvioi se blogissasi, tai jos sellaista ei ole, kerro mielipiteesi tämän postauksen kommenteissa. Teen helmikuun lopussa pikku koosteen jossa katsotaan mitä osallistujat (toivottavasti joku muukin kuin minä itse :D) ovat lukeneet, ja pyydänkin linkittämään myös nuo omaan blogiin tehdyt arviot tänne, ettei multa vaan mene mitään ohi. 

Voit osallistua niin kauno- kuin tietokirjallakin, ja äänikirjat käyvät myös. Jos päädyt jättämään valitsemasi kirjan kesken, kerro toki siitäkin! Ja kuten jo sanoin, aikarajasta ei tarvitse ottaa turhia paineita - tämän on tarkoitus olla kiva juttu eikä stressin aiheuttaja. :)

Vielä en ole päättänyt mitä itse luen. Alice Munro ainakin pyörii mielessä, hmm hmm...

Philip Pullman: Salaperäinen veitsi

Universumien tomu -sarjan toisessa osassa Lyra matkaa toiseen maailmaan ja tapaa siellä isäänsä etsivän Willin joka on myös tullut eri maailmasta. Kaukana pohjoisessa lordi Asriel valmistelee suurta sotaa joka vaikuttaa kaikkiin ulottuvuuksiin, ja jossa on osansa myös Lyralla ja Willillä.


Kultaisen kompassin luettuani olin aika innoissani, mutta aloin sitten jälkeenpäin ajatella että ei se nyt ehkä ihan niin hyvä ollutkaan. Alkaessani lukea tätä en sitten lopulta ollutkaan varma olenko kiinnostunut vai en, ja eteneminen kangertelikin alussa, mutta kyllä mielenkiintoni sitten lisääntyi kun tapahtumat alkoivat edetä. Uskonnollinen tematiikka tulee tässä osassa entistä selvemmin esiin. Ei ehkä sellainen kehityssuunta jolle kauheasti hurraisin mutta onneksi sarjassa on muita, kiehtovia juttuja jotka kyllä kantavat kevyesti kiinnostukseni päätösosaan asti. Täytynee hakea se ennen pitkää tuon päättymättömän kirjastopinon jatkoksi, tarina jäi nimittäin aika jännään kohtaan! :)

Ensimmäinen lause: Will nyhti äitiään kädestä ja sanoi: "Tule nyt, tule nyt..."


Englanninkielinen alkuteos: The Subtle Knife (1997)


Kustantaja Tammi 1997, suom. Helene Bützow, 321 s.

lauantai 22. tammikuuta 2011

10 klassikkoa -haaste

Olen tainnut useampaankin kertaan mainita, että klassikoiden tuntemukseni on aika surkeaa, mutta viime aikoina olen viimein ihan oikeasti kiinnostunut niiden lukemisesta. Nyt aion hankkia lisäpotkua asiaan Lumikin käynnistämästä 10 klassikkoa -haasteesta, joka alkaa 1.2. ja kestää vuoden loppuun.

Aloitinkin juuri sopivasti Humisevan harjun, olen ehtinyt lukea vasta muutaman sivun joten taidankin venyttää sen helmikuun puolelle... :) Mitähän muuta lukisin? Omasta hyllystä löytyy ainakin Dickensiä, Stokeria, Linnaa, Tšehovia sekä ne alesta ostetut Kivi ja Canth. Kotiopettajattaren romaani kiinnostaisi, Rouva Bovary sekä Dorian Grayn muotokuva ehkä myös... Saapa nähdä mihin päädyn, vaihtoehtoja kyllä riittää! :)

perjantai 21. tammikuuta 2011

Alessa on käyty


Kirja-alessa tuli pyörähdettyä pariinkin kertaan, ja vaikka saalis ei olekaan huikean suuri niin ilahduttava joka tapauksessa. Hiplailin kyllä yhtä sun toista muutakin mutta jätin sitten kuitenkin kauppaan, hyllytila alkaa taas olla sen verran vähissä että nyt täytyy pitää kuria yllä!!

Kuten kuvasta näkyy, ostin muun muassa kotimaista laatua: Seitsemän veljestä sekä Minna Canthin viiden teoksen yhteisniteen. Brooksin Kirjan kansa tarttui mukaan "virallisen" alevalikoiman ulkopuolelta, myymälän normaalista löytöhyllystä. Lisäksi odotettavissa on toivon mukaan nautinnollisia ruokahetkiä vietnamilaisen ruoan ja herkullisten jälkkäreiden parissa sekä mukavia iltasatutuokioita lapsen kanssa. :)

Canth paikallisesta Kipasta, muut Suomalaisesta.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

Katsoin ylös.
Rautatieaseman ratapihan päälle oli vedetty katos, että vähän niin kuin oltaisiin sisällä ja ulkona samaan aikaan. Kyllä voisi päättää eikä kiusata. Sellaisessa sisä-ulkotilassa ei tiedä, että onko otettava karvahattu päästä ja rukkaset käsistä, että mitä vuodenaikaa yritetään mennä.
Laskin katseeni, mutta samanlainen hölmöys jatkui ja nyt sen nimi oli ihmisten kengät. Kyllä eivät kaupunkilaiset ymmärrä mikä kenkien tarkoitus on. Oli korkoja ja kopistimia, kalaverkon näköisiä nauhaviritelmiä, liian paksuja ja ohuita pohjia, työmiehenkenkiä teini-ikäisellä tytöllä ja teini-ikäisen tytön kengät aikuisella miehellä.


Nämä oikeamielisen vanhan jäärän valitukset ovat olleet esillä jo niin monessa blogissa, että totean vain lyhyesti liittyväni suureen fanijoukkoon! Naurattavaa, napakkaa tekstiä - ja niin totta! Useamman kerran tunsin pienen piston sydämessäni omien nykymaailman tapojeni vuoksi. :)

Kustantaja WSOY 2010, 6. painos, 130 s.

torstai 20. tammikuuta 2011

Taavi Soininvaara: Ebola-Helsinki (äänikirja)

Ebola-virus saapuu Helsinkiin Korkeasaaren uusien filippiiniläisten apinoiden mukana. Nuori tutkija onnistuu löytämään vastalääkkeen mutta joutuu takaa-ajetuksi ja murhista epäillyksi, kun hankaluuksiin joutunut kiero tiedustelu-upseeri tahtoo kääntää koko tilanteen omaksi hyödykseen.

Enpä ole aiemmin tainnutkaan tutustua kotimaiseen jännityskirjallisuuteen, mutta tämä ensikosketus oli kyllä oikein positiivinen! Ihan kaikkia tehoja ei otettu irti jännityksen tiivistämisessä ja lopussa jotkut seikat jäivät vähän auki, mutta suurta moittimista ei todellakaan ole. Tasokas paketti!

Oudoksuin alussa vähän lukijana toimivan Jarmo Mäkisen ääntä; äänensävy tuntui olevan aivan liian leppoinen tekstin sisältöön nähden. Mutta kaikkeen tottuu, ei tainnut häiritä enää toisellakaan levyllä! :)

Kustantaja Tammi 2006 (alkuteos 2000), lukija Jarmo Mäkinen, 9h 40 min

lauantai 8. tammikuuta 2011

Susan Abulhawa: Jeninin aamut

Vuoden ensimmäinen kirja oli melkoisen...järisyttävä. Tarina Israelin valtion tieltä karkotetuista palestiinalaisista, pakolaisleireistä, al-Hijan suvusta ja sodan erilleen heittämistä sisaruksista on epäoikeudenmukaisuudessaan käsittämätön. Miten niin paljon pahaa, niin paljon kuolemaa, surua ja menetystä voi mahtuakaan samaan pakettiin? Tämän ajatuksen ylittää vain se, että jossain tämän fiktiivisistä hahmoista kertovan kirjan ulkopuolella, todellisessa maailmassa, on aivan varmasti ihmisiä jotka ovat menettäneet vielä enemmän, kärsineet vielä enemmän. Käsittämätöntä. Sanoin sen jo. Toistan itseäni, mutta en vain pääse siitä yli.

En todellakaan ollut erityisen hyvin selvillä Israelin ja Palestiinan tilanteesta ja alueen tapahtumista, mutta nyt silmäni ovat auki. Jeninin aamut on tärkeä kirja, jonka suosittelen lukemaan. Mikään mukava, kevyt välipala se ei todellakaan ole, mutta palestiinalaiset ovat ansainneet edes sen että sinäkin tiedät. Ja vaikka tietäisitkin niin lue silti, sillä - lainaan Booksya Jorin arvion kommenteista - tieto ei ole sama kuin tunne.

Ensimmäinen lause: Amal olisi halunnut katsoa sotilasta silmiin lähempää, mutta hänen otsaansa painava rynnäkkökiväärin piippu ei sallinut sitä.


Englanninkielinen alkuteos: Mornings in Jenin (2010) (Julk. 2006 nimellä The Scar of David)

Kustantaja LIKE 2010, suom. Pauliina Klemola, 340 s.

torstai 6. tammikuuta 2011

Katsaus kevääseen

Taas on se aika vuodesta jolloin saa ihastella kustantamoiden uutuuslistojen houkutuksia, käydäänpä siis kierroksella katsomassa mitä omiin silmiini on erityisesti osunut! Sitä en sitten, tiedä, että minä vuonna ehdin näitä lukemaan. :)

Eniten olen innoissani Tammen tarjonnasta: uutta Sarah Watersia, José Saramagoa, Kazuo Ishiguroa, Johan Theorinia, Colm Tóibínin kehuttu siirtolaisromaani Brooklyn... Marko Hautalasta en ole aiemmin tajunnut kiinnostua (Osaksi varmaan siksi että aiemmissa kirjoissa on mielestäni aika vastenmieliset kannet!), mutta uutuus Torajyvät vaikuttaa sen verran houkuttelevalta, että saatan hyvinkin langeta Tammen mainoslauseeseen "Jos pidät Johan Theorinista, rakastut Hautalaan!" Danielle Trussonin Enkelioppi on kiinnostava myös, mutta sen olen ehtinyt jo hankkia englanninkielisenä. Muistan jonkun ennustaneen, että vampyyrien jälkeen kirjallisuuden valtaavat enkelit. Lisäksi listalta löytyy mm. Hugh Laurien kirjoittama dekkari sekä Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsauksen jatko-osa - ykkönenkin tosin on vielä lukematta.

Otavalla houkuttavat eniten mysteerit ja historia: vaarallinen salaisuus Jan Wallentinin Strindbergin tähdessä (kuuluu "vapise, Dan Brown" -genreen), noitavainojen Espanja Nerea Riescon Ars Magicassa sekä suljetun luostarin murhamysteeri 1500-luvulla C. J. Sansomin Luostarin varjoissa. Per Petterson on myös kiinnostava nimi - häneltäkään en vaan ole vielä ehtinyt lukea aiempaa suomennosta - samoin kuin Annie Proulx jolta julkaistaan lisää novelleja. Jätin joskus kesken Proulxin romaanin Vaarallinen harmonikka, mutta jokin kutina hänen lukemiseensa on jäänyt. Novellien kokeileminen voisi olla hyvä idea.


LIKEn julkaisema Simon Lelicin Katkeamispiste kertoo kouluampumisesta, jossa tekijänä on opettaja. Kirjaa on kehuttu ainakin parissa brittiblogissa joissa olen sen nähnyt. Myös LIKEllä liikutaan noitavainojen ajassa Susan Fletcherin kirjassa Noidan rippi.


Avaimen keväässä kiinnostaa Helen Mosterin historiaa ja nykypäivää yhdistävä Hylky, jossa tutkija alkaa selvittää vanhasta hylystä löytämänsä kahvikupin tarinaa. Claudie Gallayn uutuudessa Rakkaus on saari liikutaan ranskalaisen pikkukaupungin teatterifestivaaleilla ja yhteenpunoutuvissa kohtaloissa. Saksalaiselta Jenny Erpenbeckiltä julkaistaan kerralla kaksi kirjaa. Niistä kiinnostaa varsinkin Vanhan lapsen tarina, jossa kadulta löytyy 14-vuotias tyttö joka ei osaa kertoa yhtään mitään muuta kuin ikänsä.

Karisto julkaisee Belinda Bauerin palkitun psykologisen trillerin Hautanummi, jossa 12-vuotias poika päätyy käymään salaista kirjeenvaihtoa vankilassa istuvan murhaajan kanssa.

Gummerus tarjoaa matkan Euroopan lähihistorian kriisipesäkkeisiin Jouko Heikuran romaanissa Mustien vuorten varjossa, huimaa scifiä Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaassa, rakkautta ja Lähi-itää Elif Shafakin Rakkauden aikakirjassa sekä murhaajan, joka on ainakin osaavinaan lukea ajatuksia John Verdonin Numeropelissä. Andrea Maria Schenkeliltä ilmestyy myös uutuus nimeltä Bunkkeri, mutta en ole ihan varma haluanko sitä lukea, sillä Hiljaisen kylän ahdistavuus on vielä mielessä.

Bazarin valikoimista löytyy Kader Abdolahin Iranin vallankumouksen aikaan sijoittuva romaani Talo moskeijan vieressä, jonka avulla kirjailija haluaa tutustuttaa lukijoitaan islamin pehmeämpään puoleen.

Nemolla on ilmeisesti vain yksi kaunokirjallinen julkaisu, Nelli Hietalan novellikokoelma Lintujen käytännöllisyydestä, joka kyllä vakuuttaa jo nimellään. Sisällön luvataan saavan arkipäiväiset asiat näyttäytymään uudella tavalla.

Huh, olipas niitä! Ja sitten vielä pitää lisätä lukulistalle ne 50 uutuutta, joista kiinnostun kevään mittaan blogiarvioiden perusteella... Nnoh, eipä lopu lukeminen kesken! :)

tiistai 4. tammikuuta 2011

Vielä viime vuodesta

Kuten parhaiden kirjojen listaani julkistaessani mainitsin, innostuin vähän tilastoimaan viime vuoden lukemisiani. :) Tässä tuloksia:


Vuoden saldona siis 89 kirjaa, joista kolme äänikirjoja. (Koko listan näkee ylempää Luetut 2010 -välilehdeltä)

Luettuja sivuja yhteensä 25896 (+kaksi sivunumeroimatonta Marjane Satrapin kirjaa). Kuuntelua 17h 45min.


Sivuja/kirja keskimäärin 308. Ajattelin että tämä voisi olla vähemmänkin koska tuntuu että olen tullut lukeneeksi kauheasti tosi lyhyitä kirjoja!

Pisin kirja Sarah Watersin Silmänkääntäjä, 673 sivua. Lyhyin Jean Gionon Mies joka istutti puita, 33 sivua. (Nämä luettu sattumalta peräkkäin)

Kirjoja naisilta 40, miehiltä 49.

Omasta hyllystä 50, kirjastosta 39.

Romaaneja 79
Novellikokoelmia 4
Sarjakuvia 2
Runokirjoja 1
Käsityökirjoja 1
Muita 2 (Queneau ja Perec jotka eivät sovi mihinkään :)
Ei yhtäkään kunnon tietokirjaa! Pöh. Blogeista tulvii niin paljon kaunokirjallisuussuosituksia että ne ovat ihan vieneet mennessään, mutta ei fakta-annoskaan silloin tällöin pahaa tekisi. Olkoon tämän vuoden tavoite lukea edes se yksi tietokirja!

Alkuteos julkaistu
2010 2
2000-l. 55
1990-l. 12
1980-l. 5
1970-l. 2
1960-l. 3
1950-l. 3
1940-l. 2
1920-l. 1
1800-l. 4
Painottuminen 2000-luvulle ei sinänsä ollut yllätys, mutta sen selkeys oli! Voisi varmaan yrittää etsiä vähän aktiivisemmin niitä vanhempiakin helmiä.

Kotimaisia 15
Englanninkielisiä alkuteoksia 12
Käännöksiä näistä kielistä:
englanti 35
ranska 10
japani 4*
portugali 3
saksa 2
islanti 2
ruotsi 2
venäjä 1
espanja 1
turkki 1
albania 1
*Yksi luettu englanninkielisenä käännöksenä ja toinen englannin kautta suomennettuna.

Uusia kirjailijatuttavuuksia 64! Tässä näkyy taas blogivaikutus hyvinkin vahvasti - on niin paljon kiinnostavia nimiä! Mutta olisihan niiden kiinnostavien nimien tuotantoon kiva tutustua vähän laajemminkin, eikä vain hypellä jatkuvasti kukasta kukkaan. :)

Kaiken kaikkiaan olen kirjavuoteeni hyvin tyytyväinen, luin aika monen tyylistä kaunokirjallisuutta ja suurin osa siitä oli hyvää, paljon oli erinomaistakin!

Vuosi oli hyvä myös kirjablogimaailmaa ajatellen, sillä uusia kiinnostavia blogeja putkahteli välillä sieltä sun täältä. Mahtavaa! :) Koska ainakin pari bloggaajaa mainitsi vuodenvaihdepostauksissaan että mietti blogin perustamista pitkään ennen kuin rohkaistui, ja kyllähän sitä itsekin aikanaan jonkin aikaa jahkailin, ajattelin vähän yllyttää. ;) Jos tätä nyt lukee joku joka miettii että uskaltaisikohan, niin älä enää mieti vaan anna mennä! Tee se! Nyt heti! Ei tämä ole ollenkaan pelottavaa vaan mukavaa, mahtavaa, antoisaa! No, joko on valmista? Linkki sitten tuonne kommentteihin, kiitos! :) Uuden kirjablogin löytyminen on aina iloinen asia!

Iso kiitos kaikille lukijoilleni seurasta viime vuonna ja tervetuloa mukaan matkalle kohti uusia lukuelämyksiä!

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Ne parhaat

Sainpas vain keskeneräiset kirjani luettua viime vuoden puolella ja nyt olen ne täälläkin käsitellyt, joten voin viimein siirtyä pistämään vuotta pakettiin. Tilastointi-innostus pääsi iskemään ja aion palata asiaan vielä siihen liittyen, mutta ensin esittelen TOP10:ni. Kyseisen listan laatiminen on tunnetusti useimmiten melko tuskainen tehtävä koska tarjokkaita on niin paljon, mutta niinpä vain minäkin siitä suoriuduin, ja valintani ovat tässä ilman sen kummempaa järjestystä:

Leena Krohn: Tainaron
Enpä olisi uskonut, että hyönteisten asuttama kaupunki on niin ihmeellisen lumoava paikka!

Kathryn Stockett: The Help (eli Piiat)
Unohtumattomia henkilöitä, mahtava murre, hyvä tarina...

Jeanette Winterson: Intohimo
Tässä osui kohdallani kaikki nappiin, ja varsinkin se kieli!

Iain Pears: Stone's Fall
Pearsin sujuva teksti tekee viihdyttäviä sellaisistakin aiheista, joiden parissa en olisi uskonut viihtyväni.

Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
Ihastuin tekstiin heti ensimmäisellä sivulla, enkä joutunut mieltäni muuttamaan.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Riemastuttavan kieroutunut!

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Arviossani kirjoitin: "Ainuttakaan sanaa ei voi, halua eikä uskalla jättää lukematta, koska voi menettää jotain korvaamatonta."

José Saramago: Kertomus sokeudesta
Saramagon mahtava teksti ja hätkähdyttävä tarina on loistava yhdistelmä!

Philippe Claudel: Varjojen raportti
Claudelissa on tyyliä!!

Arto Lappi (toim.): Kevätsateiden aika
Ihastuin näköjään ihan tosissani näihin vanhoihin tankarunoihin, koska en vaan voinut jättää tätä pois! :)

lauantai 1. tammikuuta 2011

Georges Perec: Tiloja/Avaruuksia

Portaikkoja ajatellaan kovin harvoin.


Vanhoissa taloissa ei ollut mitään sen komeampaa kuin portaikot. Nykyajan taloissa mikään ei ole sen rumempaa, kylmempää, vihamielisempää, viheliäisempää.


Täytyisi oppia elämään enemmän portaikoissa. Mutta miten?


Haluaisin lukea Perecin romaanin Elämä Käyttöohje, mutta siihen tarttuminen vähän epäilyttää. Ajattelin siis hieman maistella miehen tyyliä tämän huomattavasti ohuemman kirjan avulla, mutta toki Tiloja/Avaruuksia on kiinnostava ihan omillakin ansioillaan. Nimen mukaisesti Perec pohtii kirjassa erilaisia tiloja, niiden käyttöä ja ominaisuuksia: sivuja, huoneita, katuja, maita ja niiden rajoja jne, onnistuen avartamaan lukijan ajatuksia moneen kertaan. Pidin Perecin tekstistä jossa on omalaatuista vapaamuotoisuutta ja josta ei koskaan oikein tiedä mihin suuntaan se seuraavaksi lähtee. Kiinnostava tuttavuus!

Kuka hyvänsä kissanomistaja voisi kokemuksesta kertoa että kissat asuttavat taloja paljon paremmin kuin ihmiset. Jopa kaikkein hirvittävimmän nelikulmaisista tiloista ne osaavat löytää mukavimman nurkkaukset.


Ensimmäinen lause: Tämän kirjan aiheena ei varsinaisesti ole tyhjyys, vaan ehkä pikemminkin se mitä on sen ympärillä tai sisäpuolella.


Ranskankielinen alkuteos: Espéces d'espaces (1974)


Kustantaja Loki-Kirjat 1992, suom.Ville Keynäs, 112 s.

Susan Hill: The Woman in Black

Arthur Kipps saa tehtäväkseen osallistua lakitoimiston asiakkaan, rouva Drablow'n hautajaisiin, ja mennä sitten tämän taloon järjestelemään papereita. Rouva on asunut vuosikymmeniä yksin syrjäisessä paikassa, jonne pääsee vain laskuveden aikaan. Arthur huomaa ettei kukaan läheisen kylän asukkaista halua puhua hänen kanssaan talosta tai sen asukkaasta. Hän itse saa ensikosketuksen paikkaan liittyvään pelottavaan salaisuuteen nähdessään hautausmaalla mustiin pukeutuneen naisen, ja ennen kuin lähtee talosta viimeisen kerran, hän ehtii nähdä ja kuulla vielä paljon muutakin - eivätkä hänen kokemustensa seuraukset jätä häntä sen jälkeen rauhaan.

Sain sen mitä odotinkin, eli kohtuullisen hyytävän kummitustarinan. Nainen, ja varsinkin hänen aikomuksensa, olivat kieltämättä kammottavia. Jos kirjan luettuaan (myöhään illalla sängyssä) tekee mieli laittaa se yöpöydälle kansi alaspäin ettei mokoma hirvitys hyppää tuosta kansikuvasta tänne kummittelemaan, niin voinee sanoa kirjailijan onnistuneen pelottelutavoitteessaan. ;)

Ensimmäinen lause: It was nine-thirty on Christmas Eve.
<br>
Kustantaja Vintage 1998 (ensijulk. Hamish Hamilton 1983), 160 s.

David Mitchell: Pilvikartasto

Pilvikartasto on kuudesta löyhähkösti toisiin limittyvästä kertomuksesta koostuva romaani. Liikkeelle lähdetään matkapäiväkirjasta 1800-luvun Tyyneltämereltä, siirrytään vuoden 1931 Belgiaan sokean (ja hankalan) säveltäjän taloon, 1970-luvun Yhdysvaltoihin tutkimaan energiayhtiön hämäriä toimia, viime vuosituhannen lopun Britanniaan mukaan erään kustantajan yllättävään paikkaan päätyvälle pakomatkalle, tulevaisuuteen jossa ruokalassa työskennellyt klooni on "noussut" eli tullut tietoiseksi itsestään, ja käydään kääntymässä vielä kaukaisemmassa tulevaisuudessa, huolestuttavassa dystopiassa. Sitten palataan ajassa takaisin taaksepäin ja kerrotaan aiempien osuuksien toiset puoliskot. Saattaa kuulostaa hankalahkolta mutta hyvin siinä pysyy mukana. :)

Osuudet ovat erilaisia niin genreltään, rakenteeltaan kuin kieleltäänkin. Silti niissä kaikissa näkyy selkeästi Mitchellin oma tyyli. Jokaisella tarinalla on oma loppuratkaisunsa, eikä niitä varsinaisesti mitenkään koota yhteen. Ratkaisu koko homman mielekkyyteen piilee aivan viimeisessä lauseessa; tämä tutkii samaa yhteistä ihmisyyttä kuin aiemmin lukemani Ghostwrittenkin. Kirjoissa on muutenkin paljon samaa henkeä. Sekin on yhteistä, etten oikein osaa päättää mitä niistä olen lopulta mieltä.

Mitchell on selvästikin lahjakas kirjoittaja, ja kunnianhimoinen myös. Hän ei tyydy ihan niihin perinteisimpiin ratkaisuihin. Toisaalta Pilvikartasto onkin mielestäni melkoisen huikea, hieno teos. Silti olen kummankin lukemani Mitchellin kirjan jälkeen ollut myös vähän pettynyt. Tässäkö se nyt oli, tällainen hajanainen haahuilu siellä sun täällä, kirjassa joka on olevinaan romaani?

Voisinko siitä huolimatta lukea Mitchelliltä vielä kolmannen samantyylisen kirjan? Kyllä kiitos, oikein mielelläni. :) Sitä huikeutta on kummassakin ollut paljon enemmän kuin pettymystä. Ja ehkä sillä kolmannella kerralla jo saisin vaiennettua alitajuiset odotukseni siitä, että tarinalla on alku, keskiosa ja loppu. Koska ei sillä välttämättä ole.

Ensimmäinen lause: Autiolla rannalla indiaanikylän takana osuin tuoreille jalanjäljille.


Englanninkielinen alkuteos: Cloud Atlas (2003)


Kustantaja Sammakko 2008, suom. Vesa Suominen, 624 s.