perjantai 7. syyskuuta 2012

Arne Nevanlinna: Marie

Marie Myhrborgh on elänyt jo sata vuotta. Ruumis on väsynyt mutta mieli toimii, lentäen vanhainkodin sängystä kauas muistoihin; lapsuudenperheeseen Strasbourgissa, päätymiseen vasta itsenäistyneeseen Suomeen suomenruotsalaisen kirurgin vaimoksi. Ja vuosikymmenien kaipuuseen omaan kieleen ja kulttuuriin.

Tämäkin oli kirja josta tiesin jo ennakkoon pitäväni. Huomaan usein hurmaantuvani kirjojen paljon kokeneista vanhuksista, eikä Marie ole poikkeus. Hänen elämänsä on ollut pitkä ja yksinäinen. Suurimman osan siitä hän on elänyt Suomessa vähän puolikielisenä, seuranaan aviomies ja tämän suku, joiden kanssa ajatukset ja huumorintajut eivät läheskään aina ole kohdanneet. Poika käy vierailulla harvoin, eivätkä vanhainkodin hoitajat ota huomioon Marien toivetta sijata sänky siten kuin paremmissa strasbourgilaisissa perheissä on aina tehty.

Kerronta on välillä tajunnanvirtaista, siirtyen sujuvasti muistoista hoitajien tekemisiin, välillä suoraviivaisempaa, välillä taas tapahtumat ja ajatukset lukijan ylle vyöryttävää:

"Marie pelästyi ja kysyi kuka te olette, Gabriel vastasi toinen, ja sinä olet Marie, miehessä oli samaa näköä kuin Guillaumessa, mutta nuorempi, musta tukka, yllättävän punaiset huulet mustan parran keskellä, valkoiset hampaat, muut miehet ovat saunassa, en minä välitä istua verannalla pitämässä kiinni omasta jalasta ikään kuin se haluaisi lähteä karkuun, ja Marie kertoi kuinka pelkäsi ensimmäisellä kerralla mennä löylyyn, koska luuli, että täytyy istua kiukaan päällä, molemmat nauroivat, ja Gabriel sanoi, että tule Marie, mennään minun lapsuuteni sileille kallioille ihailemaan kuinka aurinko putoaa mereen kuin vereen kastettu pallojuusto ja otti häntä kädestä, mennäänkö uimaan, mennään vaan, riisutaanko vaatteet, riisutaan vaan, ja Marie ajatteli että ah, onko maailmassa mitään kauniimpaa kuin alaston ihminen."

Ja kaikki toimii, sopien hyvin yhteen. Tajunnanvirtaa usein vierastan, mutta en tässä.

Kirjan jokaisen osan päättää päiväkirjamerkintä, joiden kirjoittajan yhteys Marieen paljastuu lopussa. Vaikka ne toisaalta kiinnostavia olivatkin, ne silti tuntuivat vähän ylimääräisiltä ja lisäarvoa tuomattomilta. Kyllä Marie olisi riittänyt yksinäänkin.

Marie on muistoja ja muistamista, unohtamistakin, Euroopan historiaa, ulkopuolisuutta, aistimuksia ja luokkaeroja. Yksi on ylpeä kalastajasuvun juuristaan, toinen ajattelee aivan toisin. Joku edeltäjä on lisännyt Myrborg-nimeensä ne h-kirjaimet että kuulostaisi hienommalta. Kokonaisuuteen sulautuu ranskaisuutta, saksalaisuutta, suomalaisuutta, suomenruotsalaisuutta, venäläisyyttäkin. Kirjan kehystarina kattaa Marien elämästä vain yhden päivän, mutta miten paljon siihen mahtuukaan kun antaa ajatusten vaeltaa!

Luin tämän osana Morren Kuusi kovaa kotimaista -haastetta. Upeaa, että kotimaisesta kirjallisuudesta löytyy tällainenkin helmi. Suosittelen!

Ensimmäinen lause: Hän herää aamulla kuudelta ja pujottautuu ulos lakanoiden välistä.

Ulkoasu: Kaunis, ja ihan oikean värinen. Päällys: Kristina Segercrantz.

Kustantaja WSOY 2008, 7. painos, 288 s.

9 kommenttia:

  1. Tämä oli aivan ihana kirja, jonka olen tainnut lukea jo kolme kertaa :D

    Tämän myötä innostuin Nevanlinnasta muutenkin, olen lukenut hänen romaaninsa Hjalmar ja tänä syksynä ilmestyvää Varmaa odottelen vielä. Myös hänen muu kirjallinen tuotanto on äärettömän kiinnostavaa, suosittelen lukemaan. Hyvin älykäs, sivistynyt ja purevan hauska mies tämä Arne N.

    VastaaPoista
  2. Komppaan täysin. Luin Marien pari vuotta sitten ja kirja oli hienoin vuonna 2010 lukemani kotimainen. Luulen, että Marie oli ylipäätään yksi hienoimmista koskaan lukemistani kirjoista.

    VastaaPoista
  3. Unni: Tämän tulen varmasti itsekin lukemaan vielä uudelleen! Nevanlinnan muut kirjat eivät aiemmin ole oikein kiinnostaneet, mutta tämä oli sen verran vakuuttava esitys että ehkäpä sittenkin...!

    Katja: Hieno tämä tosiaan on, ja luulen että hienommaksi vain muuttuu mielessäni kunhan aikaa kuluu.

    VastaaPoista
  4. Kiinnostavaa! Tämä kirja kyllä pitää lukea.

    VastaaPoista
  5. Olen jo kauan ajatellut, että Marie on kirja, josta saattaisin pitää. Kirjoituksesi vahvisti ajatustani.

    VastaaPoista
  6. Tämä olisi juuri sellaista, josta minä takuulla pitäisin.

    Minulle tuli nyt mieleeni, että koska pidit tästä, sinä voisit sitten jossain tulevaisuudessa lukea Anne Delbéen Camille Claudel.

    Ihanaa, että luet Sarastusta!

    VastaaPoista
  7. Saattaisitpa hyvinkin pitää!

    Kävin kurkkaamassa blogistasi tuota Delbéetä, ja alkoi kyllä kiinnostaa.

    Sarastusta on ihanaa lukea! :)

    VastaaPoista