perjantai 26. syyskuuta 2014

Andrew Miller: Kivun mestari

James Dyer saa alkunsa jäätyneellä joella ankarana talvena 1739. Hän on merkillinen lapsi: ei itke koskaan, alkaa puhua vasta 11-vuotiaana - eikä pysty tuntemaan kipua sen enempää ruumiillisesti kuin henkisestikään. Hänen tiensä vie markkinahuijarin apulaisesta rikkaan miehen luonnonoikkukokoelman jäseneksi, ja lopulta hänestä tulee menestyvä lääkäri, taitava mutta myötätunnoton. Jotain kuitenkin tapahtuu kun hän matkalla Venäjälle kohtaa noitamaisen parantajanaisen.

Rikottu kronologia aloittaa tarinan Jamesin kuoleman jälkeisestä ajasta, kun hävyttömät lääkärikollegat tekevät ruumiinavausta selvittääkseen hänen salaisuutensa, jatkaa hänen viimeisiin vuosiinsa jotka kuluivat pidettynä, ontuvana miehenä joka on menettänyt kykynsä lääkärinä toimimiseen. Sitten hypätään aivan alkuun ja aletaan kertoa miten loppuun päädyttiin, käyttäen välillä kirjeitä tuomaan toisia näkökulmia. Oikein toimiva ratkaisu!

Tarinan lähtökohdat ovat hyvinkin kiinnostavat, mutta ideasta olisi voinut saada irti enemmänkin. Olisin mielelläni saanut paremman käsityksen esimerkiksi siitä, miten James itse kokee elämän ja maailman. Tällaisenaan kokonaisuus jäi vähän laimeaksi ja päähenkilö turhankin arvoitukselliseksi. Tosin tämä on myös niitä kirjoja, joiden jäljiltä tuntuu että nyt en vaan tainnut taas tajuta ihan kaikkea hienoutta. Onpa tämä löytynyt joidenkin suosikkikirjojen listoiltakin.

Ajankuva 1700-luvun Englannista vaikuttaa kyllä onnistuneelta, ja erityisen kiehtovia ovat senaikaisten lääketieteellisten toimenpiteiden kuvaukset, jotka välilllä ovat brutaalinpuoleisiakin. Jamesin pään sisään olisin siis halunnut päästä paremmin, mutta kiinnostavaa häntä oli joka tapauksessa seurata. Päähenkilön ei tosiaan tarvitse aina olla miellyttävä tyyppi.

Ensimmäinen lause: Eräänä kuumana ja pilvisenä iltapäivänä kolme miestä kulkee karjapihan poikki Cowin kylän liepeellä Devonissa.

Englanninkielinen alkuteos: Ingenious Pain (1997)

Ulkoasu: En nyt ole ihan varma, mitä tuon mörkömäisen naaman on tarkoitus edustaa. Päällys: Janne Uotila/neo-geo.

Suomentanut Erkki Jukarainen

Kustantaja Tammi 1998, 395 s.

2 kommenttia:

  1. Mukava lukea arvio tällaisesta vähän vanhemmasta ja itselleni tuntemattomasta kirjasta :) Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi kyllä enemmän lukeakin tällaisia vanhempia ja tuntemattomia, mutta pahus kun noita blogeista tuttuja houkutuksia on niin paljon! :) (Niin no, yhdestä brittiblogista olen kyllä tämänkin alun perin bongannut...)

      Poista