tiistai 21. lokakuuta 2014

Stephen King: Joutomaa

Musta torni -sarjan kolmannessa osassa Roland löytää edellisessä kirjassa saamiensa matkakumppanien Eddien ja Susannahin kanssa Säteen, reitin joka kulkee maailman laidan metsästä suoraan kohti tornia, vieden heidät matkan varrella rappioituneeseen Ludin kaupunkiin ja arvoituksia rakastavan Blaine-junan luo. Samalla Jake etsii New Yorkissa maailmojen välistä ovea päästäkseen takaisin Rolandin luo ja saadakseen mielensä taas kokonaiseksi. Häntä raastaa kahtia sama paradoksi kuin Rolandiakin, jakautunut menneisyys jonka toisessa versiossa Jake kuoli, toisessa ei.

Enpä tunnu joka osasta erikseen keksivän mitään uutta sanottavaa, mutta kylläpä oli nautinnollista taas pidellä käsissään kirjaa jota teki mieli vain lukea, lukea, lukea koko ajan. Edellisen osan loputtoman rannalla vaeltamisen jälkeen tämä tuntui taas vauhdikkaammalta, ja jäi vielä sellaiseen kohtaan että neljäs kirja vetää puoleensa aika vahvasti! Ah, King ja sen mielikuvitus ja tarinankertojan lahjat!

Ensimmäinen lause: Susannah piteli kolmatta kertaa toimintavalmiita ammuksia sisältävää asetta... mutta ensimmäistä kertaa hän veti sen kotelosta jonka Roland oli antanut hänelle.

Englanninkielinen alkuteos: The Waste Lands. The Dark Tower III (1991)

Ulkoasu: Komea kyllä, mutta ei Blaine tuolta näytä! Se on vaaleanpunainen eikä sillä ole pääkallonaamaa, ja pirullisuus tulee ihan jostain muusta kuin ulkonäöstä. Kannen kuva: Steve Stone.

Suomentanut Kari Salminen

Kustantaja Tammi 2013 (1. kerran suom. julk. Book Studio 1993), 599 s.

9 kommenttia:

  1. Paljon Kingiä lukeneena Tornit todella avasivat tämän maailmaa. Fantasia ei yleensä minuun kolahda, mutta nämä olivat mahtavia. Toimivat muuten hyvin äänikirjoinakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtuullisen paljon on myös tullut Kingiä luettua, nuorempana varsinkin, sitten oli useamman vuoden tauko ennen kuin nyt olen innostunut ihan uudella tavalla. On siis korkea aika käydä tämäkin sarja läpi!

      Poista
  2. Ai että, onko sulla nyt Tornin ensimmäinen lukukerta? :)

    Minua ihan harmittaa, että olen sarjan jo lukenut, koska se ei voi tehdä samanlaista vaikutusta toiseen kertaan. Mutta tykkäsin ihan hirveästi (paitsi ekasta osasta). :)
    Kansikuvista saa usein ihan väärän käsityksen! Kingin ei tarvitse pelotella noin ilmeisillä tavoilla, hän hallitsee pirullisemman tavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! :)

      Ja joo, muistaakseni oon joskus jotain Kingin kirjasta tehtyä elokuvaakin katsoessani ajatellut että ihan turhan päiten on jostain tehty ulkonäöltään joku äklö mörkö. :)

      Poista
  3. Joutomaa! <3 Ehkä suosikkini koko sarjasta, toisaalta pidin kyllä Kolme korttia pakastakin tosi paljon! Kiva seurata sinun taivaltasi Rolandin matkassa. =D Neljäs osa Velho on minulle se vähiten mieluisin, kolmesta viimeisimmästä osasta pidän taas very much. =D Musta torni leffaa/sarjaa odotellessa, jospa se joskus näkee päivänvalonsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ja mulle Velho on sarjan - ja Kingin tuotannon - paras kirja :D

      Poista
    2. Kiinnostavasti menee siis sarjan sisälläkin ristiin nämä tykkäämiset! Itse ihastuin jo ensimmäiseen, jota Maija tuossa ylempänä moitti. :D

      Poista
  4. Milloinhan pääsen ottamaan tämän sarjan uusintalukukierrokselle... Polttelee todella paljon :) Minun on vaikea sanoa suosikkiani sarjasta, jokainen on omalla tavallaan huikea. Niputankin koko sarjan suosikikseni Kingin tuotannosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipa olla että uusintakierros on joskus ajan x kuluttua edessä itsellänikin - kunhan nyt ensin kerran pääsen loppuun! :)

      Poista